Sellaiset

Joka olis aina tyytyväinen
hurjaakin hurjempi luonto
Kesytettynä

Viimeiset matkat

Taakse metsien 
karhun jalanjäljissä kulkien

Sellaista ei olekaan
Joka syksyyn tyytyy

Kun kesän jäljet

Vielä riistävät rintaa

Purjeet joihin tuuli puhaltaa

Voi värit melkein maistaa

Kaukaisen auringon laskujen

Sellaista ei olekaan
Vielä syntynyt tähän maailmaan

Joka kaikkien joukosta nousee

Kohottaa kätensä ilmaan

Ja ilma kosketuksesta väreilee

Sellaista ei olekaan
Toisen jäljessä tulevaa

Siihen tavoin tullutta

Että valo kasvoiltaan loistaa

Muut lempeään tapaan

Kuin lapselle opettaa

Kaukaisten maiden tähtiin osoittaa

Sellaista ei olekaan
Kuka yöhön katoaa

Kuin kotiinsa

Ja ei pimeydestä pahuutta löydä 
Ei hulluutta pelkää
Ei sairaalle käännä selkää 

Ja vain tyhjät käytävät

Joilla askeleet kaikuvat 
Keskellä unohdettujen muistojen 
Vailla merkitystä
mutta olemassa silti

On aika päästää irti