Kun aamun usva sarastaa, sun ihosi voin tuntea,
ja silmäsi säihkyvät kuin kuu, joka järven kautta heijastuu.
Sut kainalooni nappasin ja alkoi aamu ihanin.
Mun aamua sä piristit ja vitsin mulle murjaisit,
ja sille pitkään nauroin mä, ja sua aloin rakastaa.
Jos en sua enää nää, niin loppuisi tää elämä.
Mut hymys auttaa jaksamaan ja uskon päivään parempaan
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
