Tänään minulla ei ole sanoja kuvailemaan
hiljaista sisäistä epätodellisuuttani.
Soljuvien ajatusten tilalla jyskyttävä päänsärky,
jota en saa lakkaamaan.
Hitaasti hukun vesilasilliseen,
jolla piti huuhtoa alas puolikas
kokonainen särkylääke, kolme kerrallaan.
Vielä kerran
- viimeinen kerta tulee kerta toisensa jälkeen -
yritän kääntää tunteeni merkityksiksi,
sovituiksi symboleiksi,
joista ymmärtäisit epämääräisyyteni.
Kirjoituskyvyttömyyteni rampauttamana
haparoin polvillani rivien välissä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ai vitsi miten tuttu tunne. Ja oon aina niin kade niille, jotka osaa pukea tän sanoiksi. Ja tämä on ehdottomasti parhaiten sanottu! Pidän!