Sateen jälkeen tuoksuu raikkaalta.
Kun pilvet alkavat hajota,
ohuet auringonsäteet heijastuvat pilvien välistä.
Vielä äsken taivas itki... kuten minäkin.
Sinä murskasit sydämeni.
Ensin annoit toivoa rakkaudesta.
Sitten musersit... sieluni ja sydämeni.
Kokosin palaset.
Päätin unohtaa.
Sade, jonka toit elämääni, väistyi.
Jälleen näen auringon ja luotan elämään.
Olit kallis sen pienen hetken.
Hetken
Nyt etsin uutta suuntaa.
Saan vielä rakkauden.
Puhtaamman ja kauniimman,
kuin sinun kanssasi koskaan.
Jossain minua odottaa tyttö,
joka antaa rakkautensa, eikä riko sydäntäni.
Sade on mennyt, aurinko odottaa.
Huominen voi kaiken muuttaa.
Selite:
Kun rakkaus satuttaa. Toivoa on silti.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tietyt asiat tyylissäsi kirjoittaa häiritsevät minua, kuten pisteiden käyttö ja samantyylisten/samojen sanojen (jotka ovat vieläpä varsin tavallisia) toistelu turhan monta kertaa. Ja myöskin se, ettei tässä oikeastaan ole mitään uutta. Mutta en nyt sentään pelkkien risujen takia alkanut arvostella, vaan halusin myös kertoa, että pidin tämän runon tunnelmasta. Jokainen varmasti tietää tuon tunteen, kun epäonnistuneen rakkauden jälkeen on ensin toivoton olo, mutta sitten saa jostain uutta voimaa. Voimaa jatkaa eteenpäin. Anna auringon paistaa jatkossakin!