Auringon säteet osuvat puiden latvoihin.
Vilja keinahtelee kesätuulessa.
Täydellinen kesäilta...
Oma mieleni on musta.
Sydämentuskaa ja kyyneleitä.
Olet mennyt pois.
Juuri kun tunteeni olivat voimakkaimmillaan,
sinä käänsit selkäsi.
Jätit sydämeeni jäljen, jäljen itsestäsi.
Rakastan sinua kaikesta huolimatta.
Olit täydellinen minulle.
Kesäilta alkaa tummua.
Kun hämärtää, on kyynelten aika.
Kyynelten, joita kukaan ei saa nähdä.
Sydämeni on murskana.
Sieluni täynnä tuskaa.
Muistelen sinua, silmiäsi, ihoasi, kaikkea.
Ja annan hiljaisten kyynelten virrata,
tummuvassa kesäillassa, jota
olisin halunnut viettää kanssasi.
Rakkaudella.
Selite:
Yksinäisen sydämen lohdutonta tuskaa...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
muuten lisäsin tämän runon jo aikoja sitten suosikkeihin, mutta nähtävästi unohdin kommentoida^^
Tunnetta tuossa on, kaunis kaipuu.
Mutta miksi pojat kaipaavat vasta menetettyään?
Miksi te itse kyllästytte ja sitten kun tyttö lähtee pois, itketään piilossa. Jos itkisitte edes niin, että näkisin, niin se voisi herättää naisellisen hoivavietin, jopa niin että palaisi yhteen.
AArgh, yksipuolinen rakkaus raastaa.. Yritän laihduttaa, etten menettäisi aivan ihanaa poikaa/miestä. Mutta niinhän se on, että se on liian hyvää ollakseen totta. Silti tahdon viettää edes ne hetket mitkä voin. Vaikka tiedän miehen sydämen olevan petollinen, metsästäjän sielu. Mieskin osaa rakastaa -niin sängyssä-
Voimia sinulle ja kirjoitahan lisää kauniita sanoja sydämestäsi