Sinkkuneidin syyss(e)i(k)kailu

Jo vain syksyssä synkässä
kuljin käsikynkässä
mies, joka paljon ties,
mutta minusta ei mitään.

Niin kylmässä tuulessa,
viehko hymy huulessa
oli yö, oli pimeys
ja näkynyt ei ketään.

Kai pienessä tuiskeessa,
suukkosien muiskeessa
hetki mitä riettain,
kun tutustuin mä setään.

Ja hurjassa tahdissa,
vain katuvalot vahdissa
homma oli ohi,
sanoin:"Nyt mä lähen vetään."

Siis pikkarit taskussa,
humala jo laskussa
vihellellen poistuin
ja otin suunnan itään.

Ja niin yksin aamussa harmaassa,
huono omatunto petetyssä armaassa
kulki mies, joka paljon ties,
mutta minusta ei mitään.