Ensimmäinen [#4]

Runoilija Sängerin

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 6.4.2007

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Tuli perjantai. Koulupäivä sujui normaalisti. Me molemmat pääsimme yhdeltä, joten menimme minun kotiini, jota Teemu ei vielä ollut nähnyt. Linja-automatka oli mielenkiintoinen, kun Teemu tuli istumaan viereeni ja hänen pari kaveriaan istui eteemme. Pidimme alkumatkasta toisiamme kädestä kiinni, mutta juuri ennen kuin Teemun kaveri Matti sanoi:
- Jäädään tuossa seuraavalla pois.
- Voit sä jäädä, mutta mä en jää, kun en oo menos kotiin vielä, sanoi Teemu.
- Ai, sä meet ”kaveris” luo, okei. Tavataanko me se muuten illalla?
- Saa nyt nähä, mitä tuleman pitää.
Matti sitten jäi pois sillä seuraavalla pysäkillä ja me jatkoimme matkaamme vielä pari pysäkinväliä. Kotiini päästyämme esittelin Teemulle talomme. Hän hämmästyi huoneeni väriä, kun se oli vihreä:
- Vihreä huone, tytöllä.
- Mitä vikaa? Mä tykkään vihreestä.
- Ei mitään vikaa, taisin vaan odottaa toisen väristä huonetta. On toi sun siskoskin huone väriltään vähän yllättävä.
- Mitä yllättävää violetissa on?
- Ei mitään. Nää on hienoja huoneita, mut mä taisin vaan odottaa jotain tyttömäisempiä huoneita.
- Niistä on luovuttu jo ehkä viis vuotta sitten, kun mullakin vielä oli kukkatapetit ja kaikki oli pinkkiä.
- On tää kyllä pinkkiä parempi. Paljonko meillä on muuten aikaa olla, ennen kuin vanhempias ilmestyy?
- Puolesta tunnista tuntiin, vaikaa mennä sanomaan.
- Aika epämääräinen aika.
- On se lähemmäs tunti, mitä meillä on aikaa. Mennään mun huoneeseen.
- Tuutko sä muuten illalla niihin pirskeisiin?
- Emmä tiedä. Oliko tuo kutsu, pyyntö vai käsky?
- Se oli käsky. Voidaanhan me tää nyt jo tänään paljastaa. Tuu muuten yötäkin meille, nii saatais ainakin viettää paljon aikaa yhessä. Ja se oli myös käsky.
- Hyvä on. Pitää vaan laittaa sitten tavarat reppuun, mitä tarvin sit teillä.
- Et sä tarvi mitään.
- Tarvin mä, ja vaikka en tarviskaan, nii näytönvuoksi pitää ottaa, ettei äitillä herää epäilyksiä.
- Ootsä muuten koskaan aikasemmin seurustellu kenenkään kanssa?
- En oo… tää kaikki on mulle aivan uutta.
- Okei, eli mä oon ensimmäinen.
- Joo sä oot ensimmäinen.
- Sit sä oot varmaan vielä myös neitsyt…?
- Mehän ollaan molemmat ikuisia neitsyitä, joten mikä kysymys toi oli olevinaan?
- No niinhän me taidetaan olla, vaikka sitä en tarkoittanu. Mutta ootko sä neitsyt neitsyt, ei horoskoopilta, vaan muuten?
- Taidan mä olla molemmilla tavoilla neitsyt.
- Tulihan se sieltä, vaikka vähän piti lypsää.
- Mut sitten kysymys kuuluukin, entä sä?
- Mitä arvelet?
- En mä osaa arvella mitään…
- Taidan mäkin olla.
- Vaihdetaanko puheenaihetta, nyt kun tääkin asia on selvitetty?
- No mistäs puhutaan, vai puhutaanko ollenkaan…?
- Onko teille tulos paljon ihmisiä illalla?
- En tiedä yhtään. Ne tulee, ketkä tulee ja loput ei tuu.
- Aika epämääräinen vastaus, mutta näämme sen sitten illalla.
- Pulinat sikseen, Teemu sanoi ja pakotti minut makaamaan sängylleni. Suutelimme monta kertaa, ja Teemun käsi alkoi vaellella paitani alla. Yritin estellä häntä, mutta hän piti toisella kädellään käsiäni pääni yläpuolella. Ei se pahalta tuntunut, oudolta vaan vähän.
- Mitä muuten kello on? kysyin yhtäkkiä.
- Se on vartin yli kaks, kuinka niin.
- Sun taitais olla parempi mennä nyt, nii ettei vielä paljastuttais ainakaan vanhemmille.
- Okei mä meen, mutta ensin muutama pusu, että jaksan iltaan asti.
- Toki, mutta ensin takki päälle…
Hän nousi ja alkoi mennä kohti eteistä, laittoi takin päällensä, kengät jalkaansa ja repun selkäänsä. Hän otti vyotäröstäni kiinni ja veti minut lähemmäs ja vaihdoimme pitkän suudelman.
- Heippa hetkeks, soitellaan sit että moneltako tulisin.
- Tuu vaikka heti.
- En mä nyt ihan vielä. Syön ensin, mutta soitellaan.
- Soitellaan.
Teemu oli mennyt, juuri ajoissa, sillä äitini tuli kotiin kymmenen minuutin kuluttua. Onneksi olin ehtinyt pedata sänkynikin uudestaan ja laittanut hiukseni hyvin.
- Mites koulupäivä meni? äiti kysyi.
- Hyvin, opettajat oli kilttejä ja ruokana oli pyttipannua, vastasin.
- Mihinkäs neidillä nyt on kiire?
- Ei vielä mihinkään, ajattelin laittaa ruokaa itelleni, riippuen mitä kaapista löytyy.
Laitoin itelleni ruokaa, söin ja siirryin pakkaamaan reppuun tavaroita iltaa varten. Soittelin myös Teemun kanssa. Sovimme, että menisin sinne viideksi ja kello oli nyt kolme. Kaksi tuntia vielä. Tein siis mitä normaalistikin, menin TV:n ääreen harrastamaan kanavasurffailua. Kello oli kahtakymmentä vailla viisi, joten ajattelin, että on aika lähteä. Hain tavarani ja olin valmiina lähtemään ja huusin:
- Mä meen nyt ja tuun joskus huomenna kotiin.
- Mihin sä meet, äitini huusi keittiöstä.
- Mä meen kaverille, me mennään sit illalla joko elokuviin tai sit me vuokrataan elokuva ja katotaan se ja vietetään iltaa, joten moikka.
Lähdin ulos, ensimmäistä kertaa epämääräisellä selityksellä. Aloin kävellä kohti Teemun kotia.
Soitin ovikelloa. Teemu tuli avaamaan ja antoi minulle heti suudelman.
- Vie se reppus mun huoneeseen, jonnekin kaappiin vaikka ja tuu sitten alas.
Tein työtä käskettyä, vein reppuni hänen kaappiinsa ja tulin alas. Näin, kuinka hän oli siivonnut vähän paikkoja ja laittanut vähän sipsiä, karkkia, olutta ja siideriä näkyville.
- Mitäs sanot, pitäiskö meidän tehä joku booli?
- Ei mitään aavistusta, sanoin katsellen ympärilleni. Tää on muuten mun ensimmäinen kerta missään pirskeissä.
- Ai on vai? Enpäs tuota tiennytkään. Nyt sitten näät, mitä nuoriso puuhaa viikonloppuisin.
- Niin nään, paitsi kyllä mä Euroopassa näin, kun ihmiset oli baareissa humalassa, ja kattelin vaan sivusta.
- Tänään et kyllä oo kuivin suin, vai?
- Saa nyt nähä, kuika ilta etenee…
- Tehään siis boolia, jota sunkin on pakko maistaa, et tiedetään, tuliko siitä hyvää.
- No kai sitten.
Sekoitimme boolia, maistoin sitä, eikä se ollut pahaa. Sitä kehtasi kyllä tarjota muillekin.
- Koska muuten ensimmäisiä ihmisiä alkaa tuleen tänne? kysyin.
- Varmaan joskus seittemän kaheksan jälkeen, riippuu vähän. Joku tulee aikasemmin, kun taas joku myöhemmin. Meillä on tässä reilusti aikaa olla kahestaan ja iltahan on vielä nuori.
- Mä voisin käydä laittaa hameen päälle.
Siirryin yläkertaan, Teemu jäi alakertaan. Kaivoin repustani hameen ja sukkahousut, puin ne päälleni. Housut ja sukat käärin reppuun. Juuri kun olin laittamassa hametta kiinni, Teemu astui sisään.
- Ai sä laitat tuollasen farkkuhameen.
- Niin mä ajattelin.
- Kivan näkönen.
- Kiitos. Mä kyllä vähän vielä parantelen hiuksiani ja meikkiäni.
- Ne on kyllä hyvät noinkin. Mä vaihdan tässä samalla paidan, ei kai haittaa?
- Siitä vaan.
Kun olimme laittautuneet, siirryimme alakertaan. Kello näytti jo lähemmäs kuutta. Menimme sohvalle istumaan ja mietimme, mitä musiikkia voisi soittaa illalla. Musiikkivalintojen suhteen ei ollut ongelmia. Päätimmekin jo nyt laittaa musiikkia soimaan, ja nautimme toistemme seurasta.
Kello oli puoli Kahdeksan, kun ovikello soi. Teemu meni avaamaan. Kuulin, kuinka sieltä tuli useampi henkilö ja heilläkin oli pulloja mukanaan, kilinästä päätellen. He menivät ensin keittiöön, tullen sitten olohuoneeseen, missä minä istuin yhä sohvalla.
- Ai moi, säkin täällä, kuulin sanottavan takanani.
Käännyin katsomaan ja näin Matin tyttöystävän, Katjan.
- Moi, moi.
- Matti, Janne ja Jonna, ette ikinä arvaa, kuka täällä on…, Katja huusi keittiöön.
- Oota mä tuun kattoon, sillä en osaa sanoa. Kas Melissa, iltaa, sanoi Matti.
- Iltaa, iltaa, sanoin.
- Teemu hei, onko tää se sun varjeltu salaisuus? huikkasi Matti Teemulle.
- Kai sen voi niinkin sanoa, Teemu sanoi tullessaan keittiöstä kahden boolilasin kanssa.
Hän istui viereeni ja antoi toisen lasin minulle, aivan kuin hän haluaisi juottaa minut humalaan. Ajattelin juoda hitaasti, sillä ei hän nyt kumminkaan voi minua juottaa, vaan juon vain sen verran kuin itse haluan. Ovikello soi taas, mutta kukaan ei liikahtanutkaan. Yhtäkkiä taloon olivat tulleet monet koulukaverimme, ja kaikki hämmästelivät minun näkemistäni siellä.
Kello kymmeneen mennessä suurin osa ihmisistä oli tullut. Ihmisiä tuli ja meni kokoajan. Myös minun ystäviäni oli tullut sinne. Istuimme onneksi yhä Teemun kanssa vieretysten, mutta juttelin ystävieni kanssa, jotka olivat enemmän tai vähemmän nousuhumalassa, myös minä. Juttelimme muun muassa siitä, kuinka minä ja Teemu päädyimme yhteen. Se taisi olla illan suurin puheenaihe. Kyllä me puhuimme muustakin, kuten koulusta ja tavoistamme. Ilta sujui leppoisasti ja pahimmilta haavereiltakin säästyttiin.
Viimeisetkin vieraat lähtivät kolmen aikoihin. Siivosimme Teemun kanssa enimmät roskat pois ja keräsimme pullot kasaan, vaikka emme olleet aivan selvin päin. Laitoimme myös ovet lukkoon ja kiersimme ,muita ei enää ollut talossa ja että tavarat olivat vielä ehjiä. Neljän aikoihin aloimme siirtyä nukkumaan.
- Tuut sitten mun viereen nukkumaan, Teemu sanoi
- Joo, mutta mun pitää kyllä käydä pesees naama ja hampaat, ennen kuin pääsen nukkumaan. Sunkin kannattais.
Niin me kävimme iltapesulla ja siirryimme sänkyyn. Teemulla valkoiset bokserit jalassa ja minulla joku hänen vanha t-paitansa lainassa, koska olin unohtanut pyjaman kotiin.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Vau, luin joka osan ja tähän asti aivan loistava. Toivottavasti jatkoa on tulossa lisää. :)

 

Käyttäjän kaikki runot