Kuin kirkas aurinko öisellä taivaalla,
kuin lehden silmu kireällä talvipakkasella
tai kuin sammakko rämpimässä lumihangessa,
on hän sopimaton elämääni.
Ja silti, voi miten toivoisinkaan näkeväni
auringon öisellä taivaalla, ja hänet vierelläni.
Selite:
Tämä on ensimmäinen runoni, jonka olen koskaan kirjoittanut. Päivämäärä on ollut 24.02.2005
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvin kuvaat tunnelman. Erinomainen runo. Sisältö vastaa hyvin otsikkoa.
Hyvin osaat riimitellä. Tämä oli jotain muuta kuin ensin otsikosta ajattelin ,mutta ihan positiivisella tavalla.
Hieno runo!
Joku geenien sekoitusten syvempi tarkoitus tässä on taustalla. elinvoimaa runosi:)
Kaunis runo.
Kolahti minuun ja samaistuin :)
Hieno...tässä on omanlaisensa tunnelma...osu ja uppos...