Kutina

Mitä teenkään nyt ilman sinua! Ja kuitenkin tiedän
en k o s k a a n omistanut sinua.
Menetin vain.
Vaikka mitään menetettäväähän ei pitänyt olla!
Nyt sisimpäni kukkakedot kuoleman raunioina,
vihaiset hyttyset minun maisemassani lakastuneet.
Hengittävät
mutta haudassaan...

"MITÄ sinä täällä teet?" Hänen katseensa kysyy nauliten minuun muistilappuja joiden sävystä en saa selvää..!
Mutta muistan ne intohimon tulenlieskat,
siellä jossain
jossain
J O S S A I N
tuon murhanhimoisen -170c jäävuoren takana (jonka päältä sinä minut tönäisit alas nauraen ja jatkoit elämääsi ja jätit taaksepäin vilkuilun minulle).

Vaikka minähän se jätin!!

kokonaan toisessa! maailmassa.
jossa pilven päällä ratsastaen kiivaalla tuulella
minä ja hän.

muttamyrskyäseuraatyven,jokatuomukanaanparvet!!!!
Hyttyset,elämän imijät,jotka lopulta tukehtuvat vereen.Jättäen jäljelle kutinaa!Silloin,kun pitää raapia itseään,haavoille,ei ehdi tuulen temmattavaksi!SE vie mukanaan KAIKEN,jättäen jälkeensä vain H:t,kuten Harmaan ja Haavat