- Rakastatsä mua?
- Tietysti!
Se sanoi.
- Eikun ihan oikeesti?
Ja se vaan hymyili.
Kaks vuotta aurinkoisella kedolla
kuin pässi narussa.
Luottaen toiseen, kysymättä
- Miksi?
Arvaamatta, että toinen vielä pistäisi lihoiksi.
Ja suurimmaksi osaksi
kuitenkin tunsin itseni aasiksi.
- Rakastatsä mua?
- Tietysti
Se sanoi.
- Eikun ihan oikeesti?
Ilmeensä oli vaihtunut tuskaiseksi.
- Oot tehnyt rakkaudesta niin monimutkaisen
vierelle kaipaan ihmisen yksinkertaisen.
Läpi kyynelten jotenkin vaan nauroin
kun se lopulta nai DI:n
Selite:
Ei pahalla insinöörejä kohtaan;)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hulvaton tarina kaikessa surussaankin. Mukaansatempaavaa kerrontaa.