Historian hämärää

I.

Historian kaitselmus sinetöi herra Adolf Hitlerin kohtalon, messiaan hautajaisiin vaivautui kourallinen vieraita ja polttoainekanisterit.
Murskatun Germanian veressä lainehtivilla kaduilla unelmistaan heräävä kansa nautti paimenensa viimeisen vihan lahjan, alistettuna, polvillaan.
Niitä jotka olivat heidän käsissään jo lähteneet se tuskin lohdutti, heidän valituksensa kaikuu pimeydessä yhä.

II.

Josif Stalin pelasti kansan sen omalla verellä, nousu koitti tovereille ja teloitetuille.
Oli etuoikeutettu kunnia proletaarin astua öljytipaksi suuren kommunismin koneeseen, muuttua kasvottomaksi mössöksi.
Rautaisten katseiden alla pelkoa levittäen, jotkin rattaat pyörivät yhä.

III.

Washingtonissa Nixon masturboi pöytänsä takana, kiihkossa,hartaasti,suuteli pyhää dollaria.
Idässä napalmin katkuinen pyhä tuli puhdisti vääräuskoiset, palautti äiti demokratian madonsyömän sylin lämpöön.
Kauhusta vääntyneitä kasvoja ja vapauden pelastamia orpoja, räjähtämättömät siunaavat kansaa yhä.

IV.

Pyhällä maalla on jumala päässyt ihmislihan makuun ja syö omat lapsensa, raketit, puskutraktorit ja luodit säestävät juhla-ateriaa.
Lapset kasvavat miekka sydämmessään ja tuli silmissään, pelko ja viha pienessä sielussa kasvaa yhä.

V.

Rauhan ja yhteisymmäryksen aika, anhaat sormet ovat laukaisunapilla
yhä.

VI.

Historia olemme me.

Haluan paeta itseäni.