Se ahdistuksen kupla,
missä asun,
hirttää minua pikkuhiljaa,
nauraa kuollakseen,
nauttii.
Eikä kukaan koputa,
ei välitä.
Hakisi minut pois.
Missä kaikki ovat kun tarvitsen?
Muualla, muualla he ovat.
Ehkä niin on parempi.
Toisaalta miksi odotan
hidasta kuolemaa.
Nousen ylös ja nauran takaisin,
sanon hyvästi ja kävelen.
Pois kuplasta, pois kuolemalta.
Ei ole minun aikani antaa periksi.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit