Kuoleman nauru

Runoilija 02e8ff35f64631f83136dfb5a27ef9d7

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 30.12.2008
Viimeksi paikalla: 27.8.2019 18:06

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Se ahdistuksen kupla,
missä asun,
hirttää minua pikkuhiljaa,
nauraa kuollakseen,
nauttii.

Eikä kukaan koputa,
ei välitä.
Hakisi minut pois.
Missä kaikki ovat kun tarvitsen?

Muualla, muualla he ovat.
Ehkä niin on parempi.
Toisaalta miksi odotan
hidasta kuolemaa.

Nousen ylös ja nauran takaisin,
sanon hyvästi ja kävelen.
Pois kuplasta, pois kuolemalta.
Ei ole minun aikani antaa periksi.

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Dramaattinen runo.
 

Käyttäjän kaikki runot