Sinulle

Olit läsnä vain vilauksen
mutta minä muistan kaiken
Sokea katseesi poltti ikuisesti koskemaansa

Vihreät silmät ja alhaalla sydämessä
musta tahra
Sitä ei nähnyt kauas

Hetkeksi pysäytit kelloni
ja piilotit
Mutta taakkasi oli liian suuri
Vaikka minä kannoin sinutkin

Lähdit talven viime henkäyksessä
lumen mukana

Enkä saa vastauksia tuulenkuiskeesta
kulkiessani ikuisia polkuja metsän saloissa