Neitsyt

Kohtaan hänet vaarassa
vaarassa löytää itseni taas kerran
Unelmoiva katseensa tutkii omani
suorin tien sieluuni
Hän voittaa taistelunsa
vaikka sota on yksin minun

Yhdessä emme tiedä mitä rakkaus on
Silloin kun aika on turhaa
ei sydänkään lyö
Sokeana piirrän kuvaansa
uskaltamatta katsoa

Kylmää valoa inhoten
hän sukelsi yön lapseksi
Ilon pilke silmässään hän nyt itkee

Kylmä, turta ja hullu
Hän on alaston eikä tarvitse mitään

Ja vihdoin minä näen hänet