Ontto paikka

Virta tuskin ääntä piti
verkkaan valui kohti merta
olis voinut mutkin viedä
mut sanoin ettei vielä tartte

neva oli toista maata
lähes jäässä talven jälkeen
rutis, vääntyi koiven alta
ja kodin löysin uuden sieltä

jälleen oli aivan hiljaa
maa mietti syötyjänsä,
minä mietin aivan muita
miksi tässä näin kävi?

kohtalon jos valita saisi,
oisin aina metsän oma
mut paikan mietin paremman
maan alla ei ole minun hauta

ehti maatua jo varpaat sormet
kun karkuun pääsin sateen myötä
nevaa kiitin kauniin sanoin
kun joen juoksuun lähdin maaten

vesi vei mut kauas täältä
tai ehkä matkaan yhä vielä
tiedä en, henki meni
hyvä niin, mä kadu en mitään