Teatteri

Sinä puhut, minä kuuntelen.
Myötäilen sinua ja yritän olla punastumatta.
Nauran oikeissa paikoissa.

Sitten havahdun,
teatterin esirippu on laskeutunut.
En pystykään enää nauramaan tai pidättelemään punastustani.

Sinun esityksesi on kuin hämähäkin verkko,
jossa sinä sotkeudut omiin lankoihisi ja
lopulta olet ansassa.

Mietin miksi nauroin,
miksi pidättelin punasteluani.
Tunsin ääretöntä myötähäpeää, siksi.

Mutta mikä minä olen ottamaan niskaani
sinun häpeääsi.
Sinähän sitä teatteria johdit
ja luulit saavasi kuuntelijasi harhaan.

Ensi kerralla menen sellaiseen teatteriin
jossa molemat osapuolet tietävät onko kyseessä fakta vai fiktio.
Mutta, en sinun kanssasi.