Minussa asuu
se pikkuinen tyttö, se joka ei uskaltanut ääneen sanoa
omia tarpeitaan ja pelkojaan.
Ne korvaan puhallettiin, mutta suu ei auennut puhaltaakseen ne pois.
Pikkuinen tyttö minussa asuu edelleen.
Se on usein hiljaa,
mutta välilä se puhaltaa minun korvaani.
Suuni ei enää ole suljettu eikä vaiennettu pelolla,
joten se puhaltaa ja puhaltaa kunnes tyttö rauhoittuu.
Aikuinen
joka minussa asuu myös, kertoo tytölle milloin on oikea aika.
Puhaltaa ulos tarpeet ja pelot.
Se aika on aina.
Minä annan sinulle tyttö voimat ja uskalluksen puhaltaa
niin lujaa ja kauan kuin haluat.
Minä aikuinen.
Mutta minä myös kannan vastuun molemmista meistä,
minä luon rajat meille.
Puhalla tyttönen korvaani milloin haluat,
minä aikuinen annan ajan, paikan ja tilan mihin ja milloin suuni puhaltaa.
Voit olla varma että suuni aukeaa ja saat puhaltaa,
minä valitsen vain ajan ja paikan,
aikunen. Luota minuun pikku tyttö.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hellästi, levollisesti on pienen ja pelokkaan korvaan puhallettava kun kyseessä on sisäiset, pienen pelot. Lohduttava ja aikaa antava, hoiva runo. Sisäiselle lapselleen viisas antaa aikaansa. Muistuttaa minua lapsuuden kivuista...
Tähän runoosi voin samaistua niiiiiiin täysin. Sillä itse olin niin mielettömän ujo pieni tyttö aikoinaan, mutta nykyään puhelias ja seurallinen aikuinen nainen.
On niin lohdullista, että elämä ja kokemukset voivat rohkaista niin hyvin.