Kuinka haluaisinkaan kanssasi rakastella
yön jäljiltä yhä kasteisella nurmella..
rakastella ja kieriskellä
yhdessä pahimmista synneistä..
Ja kun aamu vihdoin meille saapuisi
sinä nurmelta nousisit ja päällesi pukisit
koko elämästäni lopullisesti poistuisit
taaksesi katsomatta edes salaa vilkaisematta..
Sinä lähtisit ikuisiksi ajoiksi
mitään katumatta
jälkeäkään mihinkään jättämättä...
Paitsi ne intohimon jäljet jotka jäivät vartalolleni
ja ikuisen pohjattoman ikävän sydämeeni...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
taian omainen toive ...hieno kuvaus etenkin tuo loppu kosketti