osuma poskelleni,
sitä seuraava viha,
viha joka syö minua sisältä päin.
kipu sydämmessäni,
kun rakkaimpani taas rankaisee minua,
osuma lattiaan,
ja tunnen vain kylmän lattian poskeani vasten,
vaikka ainut mitä tarvitsisin,
olisi sinun vahvat kätesi,
suojelevana ympärilläni.
joka päivä,
jotain minussa kuolee,
kun tunnen vihasi, katkeruutesi elämään,
jonka saan tuntea minä,
ainut ihminen joka rakastaa sinua.
Selite:
ööää.. en oikeen itse pidä tästä. mutta kirjoittelen sitten uusiksi kun saa hautua tuo idea päässä vähä aikaa..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Minä pidän tästä, ikävän surullinen aihe mutta niin ne taitavat kaikki omalla tavallaan olla. Mutta siis pidän kovin.