Katson sinua avuttomana,
ihminen jota joskus rakastin,
ei välitä enää mistään tässä maailmassa.
Kumpa vielä kerran,
saisin takaisin sen saman ihmisen,
jonka silmissä paloi halu elää ja kokea.
Aika rientää,
näen sinun voimavarojesi hiipuvan hetki hetkeltä,
enkä minä voi tehdä enää mitään.
Nyt tässä, kun katson sinua,
en tunnista sinua enää..
Selite:
:(
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kyyneleet valuvat poskilleni,
aivan liian tuttua,
miksi ihminen menettää elämän halunsa?
Upea, runo.
Jotenkin ajattelin tämän myös kuvaavan vanhuutta, kuinka ihminen vanhetessaan heikentyy ja lopulta, kun aika koittaa nukkuu pois.
voimakasta tunnetta, jäin vähän kaipaamaan tästä pitempää versiota mutta hyvä näinkin
todella hyvä. kosketti minua ihan omien ihmissuhteiden pohjalta, olen nähnyt miten kaverille käy näin. mutt aitse en ikinä saanut asiaa edes paperille. ihailtavaa työtä.
Todella koskettava! Tämä koskettaa varmasti todella monia ihmisiä.. Niin tunteikkaasti mutta yksinkertaisesti kirjoitettu, että se luo siihen tunnelman, joka huokuu surua...
Ja vielä kun tietää miltä tuo tuntuu...