Ajankuvia, osa 36514

Runoilija Liihottaja

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 18.7.2006
Viimeksi paikalla: 25.5.2021 16:13

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-





 
 
mutta maailma kaipaa pelastusta, sillä elämme sellaisia aikoja kuin olemme.

suosittelemme:
pöhöttynyt.
/reliikki
 

Rakkaani, Sinun vuoksesi kuolisin,
antaisin pois sydämen ja sieluni.
Jos se sinut saa onnelliseksi
ja herättäisi nukkuvan ruumiisi.
kun kukaan ei huomaa
syleilen elottomia varjoja
kuin yrittäen elvyttää

edes sitä yhtä ainoaa.

Sitä sanotaan alkemiaksi, rakkaudeksi.
Tunne, joka tekee hulluksi, ahneeksi.
Enkä päässyt sitä pakoon - anteeksi.

Sitä sanotaan alkemiaksi, rakkaudeksi.
Sokeus, jonka pimeydessä syntyy uudeksi, varkaaksi.
Enkä löytänyt kuin kuilun valoon - aarteeni.

Kuinka muistan jokaisen sanan
pienenkin merkityksen ja tämän tarinan,
jota emme koskaan kirjoittaneet yhdessä.
Vain unessa kohtaamme ja uneen katoamme.
Kuinka siis muistankaan jokaisen soinnun
maagisen kaaren ja tämän laulun,
jota emme koskaan soittaneet yhdessä.
Vain unessa kohtaamme ja uneen jälleen katoamme.

Sitä sanotaan alkemiaksi, rakkaudeksi.
Tunne, joka teki hulluksi, ahneeksi.
Etkä päässyt sitä pakoon - anteeksi.

Sitä sanotaan alkemiaksi, rakkaudeksi.
Sokeus, jonka pimeydessä synnyin uudeksi, varkaaksi.
Enkä löytänyt kuin kuilun valoon - aarteeni.

Rakkaani, Sinun vuoksesi kuolin,
annoin pois sydämen ja sieluni.
Jos se sinut saa onnelliseksi
ja herättäisi nukkuvan ruumiisi.

kun kukaan ei huomaa
syleilen elottomia varjoja
kuin yrittäen elvyttää

sitä yhtä ainoaa.

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot