Mykkäelokuva

Hän vetää syvään henkeä ennen kuin rojahtaa linja-auton penkille. Miksi sitä sanotaan pehmusteeksi vaikkei se ole pehmeä?

Kuljettaja kääntää rattia, hän näyttää väsyneeltä. Pikuakin väsyttää. Kello on vähän yli seitsemän aamulla.

Sade hakkaa ikkunoita. Tuuli pyyhkäisee taivaan kyyneliä, sirotellen ne ohuiksi juoviksi ikkunlaseja pitkin. Syksy on harmaa ja usva on silkkiliina, joka kietoo linja-auton sisäänsä ja syleilee. Tai rutistaa. Tukehduttaa.

Piku ravistaa kiharia hiuksiaan ja kietaisee yhden kiehkuran sormensa ympärille. Hän tekee sitä aina hermostuessaan. Tai miettiessään. Linja-auto on hiljainen tähän aikaan aamulla.

Yö.

Yön tapahtumat häivähtävät nopeana elokuvana Pikun mielessä. Mustavalkoinen elokuva. Mykkäelokuva. Mykkä, vaikka huulet ovat alituiseen raollaan ja Mikin hengitys on kiihkeä. Kiihkeä ja lämmin. Mykkä, vaikka Mikin hengitys vinkuu ja huulilta karkaa sanoja. Sanoja, jotka ovat ohut nauha.

Niin vahva selkä.

Niin vahvat luut.

Niin vahva rakenne ja jäntevä olemus.

Sade hakkaa ikkunoihin. Mitä sade on? Miksi sataa?

Sade on kuolleitten ihmisten itkua. He itkevät usein kun on syksy.

Suomi on johtavassa asemassa kun on katsominen itsemurhiin.

Ne itkevät jottei meillä olisi niin paha olla.

Sitä on sade.

Piku nousee jättääksen bussin.

Pitää soittaa Mikille.

Jottei olisi niin paha olla.