Metsässä niin pimeässä, kuuletko jo sen?
On metsä hiljainen, hiljaisuus katoavainen.
Männyt kohoavat korkeuksiinsa, metsät tornit nuo.
Ei sanaa sano yksikään, mustat silmät katseen luo.
On kuollut kaikki hiljaisuus, ei paista päivä täällä.
Elon rauha kadoksissa, vain kuuluu korpin ääntä.
Mustanpuhuva, siivet taivaan peitto.
On uljas vanha viisaskin, silti mieleltänsä heikko.
Kauas jos kantais siivet nuo, uuteen maailmaan tuudittuisi.
Vaan kuka korpin kyyneltä, koskaan huomata voisi?
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
