Kun kesäyön aurinko on laskenut maailma hiljenee, vain ohiajava nuoriso tekee kesäyön hiljaisuuteen säröjä. Päivä on rauhoittunut, mutta linnut jatkavat lauluaan aamuun asti.
En saa unta, jotain puuttuu.
Ajatukseni haparoiden karkaavat sinuun,
Missä olet ja mitä teet?
Mietin olemassaoloasi
Mahdatko olla tuo metelöivä nuoriso?
Olitko sinä sanat lintujen laulussa?
Menitkö pois auringonlaskun mukana?
Vastauksi en koskaan saa ja se tekee elämästäni liian vaikeaa. Joka päivän noustessa mietin sinua ja toivon tuulten tuovan sinusta edes tuoksusi mukanaan.
Sinä olet minun kesäyö,
aurinkoni ja lämmin tuuli.
Sinä olet minun voikukka ja meren kimallus.
Sinä olit kerran vieressäni rannalla, enkä koskaan sinua unohda, olit jotain kaunista.
Tee loppu ja lopeta jatkuva ikävä
..Sinä olet minun ikävä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana runo kaipauksesta ja ikävästä. Kauniita sanoja kerran rakastetulle. Pidin paljon.