Tääl mä istu Espanjas,Fuengirolasses,
o aamul viel usva tuol välimeres.
Palmurivi nii kauniist kaarta,
ne ranna ympär saarta.
Lokkie huuro merelt kant,
liitelee ne koht rant.
Aurinko ihanast jo lämmittä,
onne tunte se synnyttä.
Karul kulke pal kaunii naisii,
tummii ihanii kaunottarii.
Heirä silmie lämmi katse,
saa pomppima syräme.
Tänne vois ikusest jäär,
o ni suur ihanuure määr.
Kulkenu ole pitki rannikkoo,
aik pal mää ole ehtiny kattoo.
Nähny aitoo Espanja kansaa,
ku o vältel turistie ansaa.
Pienis kylis o rauhallist elämä,
sai sielt mont uut ystävä.
Pois lährö hetki ol vaikee,
hyväst jättö nii haikee.
Kaike kaunii tän joutu jättä,
ku kone kotti lennättä.
Ystävä mua lähteis sillee halas,
et kyynel silmäs miäs kotti palas.
Selite:
Semmone reissu se,miel kaipa jo takas.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea runo! Murre tekee tästä mielenkiintoisen ja vaikka aihe ei ole uusi niin tässä on runo jota on ehdottomasti mukava lukea!
hieno ja murteesta johtuen hauskakin runo. Lomafiilis ainakin tuli!