Ol syyskuu ensimmäiste päiväste hetki,
ku taas kulji näit jo nii tuttui retki.
Taas istusi ens avu orotus aulas,
päiväki ol jo pitkäl illas.
Väkkee ol ku silakmarkkinoil,
kaik ol siel monelaisil vaivoil.
Aik kaua mää sii oli orotellu,
ja sit käytävä kelloo tuijotellu.
Viimei yks miäs mu nimee si huus,
ja semmottise hoit salii pyys.
Kaik oma vaatteekki pit päält pois otta,
ja semmottisi ruskei aluvaattei pääl laitta.
Sii mää si vaa makasi ja orotteli,
ja viereise mummo vaivoi kuunteli.
Sil ol nii pal kipui,kolotuksii ja vaivoi,
kunnalliskorist se ne lehrest kai kaivoi.
Jossai vaihees mu vuore läks liikkeel,
sanos hoitaja et mentäs ultra-äänel.
Siel lääkär totes sen mink mää koko aja tiesi,
ol vase jalk trompi vallas iha täysi.
Si mul laitetti jalkka semmone hiuk kiristävä sire,
ja vert tul ottaa mult vanhemp vampire.
Mu ny mä lopeta tarina tähä,
et riittäs osastoltki juttu vähä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä murteessa on taikaa,sairaskertomuskin on hieno lukuelämys! Toivottavasti jalka on jo kunnossa.
Oliha ainakii mukaval murteel kerrottu sairaskertomus.
Pisti hymyilemään tämä. :) Menninkäin junast