Vain pilviä

 

Liekehdintä, joka saattoi sekoittaa esi-isämme.

Mene sinä tuonne

kauriiden kantaman päähän,
 

ole turvassa, ole rauhassa,
 

pysy lämpimänä.

Minä kuljen tuonne, kahlaan hangessa,
 

hakkaan kanervalla päähän,

pirskotan pakkaslunta kasvoilleni,

hengitän katajaista savua,

syön jäkälää ja pukeudun turkiksiin.

Lyön rumpua ja mumisen itsekseni.



Tälle kaikelle voi hymähtää ymmärtämättä pyhyyttä.




Kuin ylhäältä alas asti olisi väylä auki,

tulla, tulla tänne, valahtaa vaivihkaa.

ikään kuin humpsahtaa.

Ja kanava vaihtuu,
 

on vain hetki, kunnes täytyy löytää

toinen uoma, jos tänne mielii.

Menosta ylöspäin, siitä puuttuu
virtaus,


pitäisi olla vähintäänkin hyvät tikkaat.

 

Niskat kenossa, suu auki,