Lumen tulo toi rauhan

Lumen tulo toi rauhan.
Odotan, koska eteeni tärähtänyt tyhjyys 
alkaa täyttää itseänsä hölynpölyllä.
Käykö niin, etten enää surkeudeltani
tavoita rakkautta?
Tai jos pelkoni
rakentavat niin korkean 
kynnyksen, että jotakin sortuu
sisältäni lopullisesti, peruuttamattomasti,
muutun sellaiseksi, mitä olen elämäni yrittänyt välttää?
Kynttilät ja lahjapaperit, takkatuli.
Hyasintin tuoksu kaivoi joltakin verta nenästä.
Hartaat laulut puhkoivat tärykalvot ja syväjäädyttivät
viimeisetkin aivosolut matkallaan toisesta korvasta toiseen. 
Joku lähetti höyhenen yrittäen muistuttaa yliluonnollisesta ulottuvuudesta. 
Kun se on niiiin ihanaa, vaipua elämykselliseen psykoosiin.
Kiroan tekonsa. Kun ei se toimi noin.
Pistäköön omiin poisnukkuneisiin vielä tervaa perään.
Onko tämä ankkaa vai muovia?
Piti hymyillä, ottaa oikea ilme.
Lumen tulo toi rauhan.
Lumen tulo toi rauhan.