Kauhea kauppareissu

Kaupassa ei tosiaankaan kannata panikoida.

Aivan karseen tuttua, siis vois olla, jos uskaltautuis kauppaan useemmin. Kerran kokeilin tuota ostoskori metodia kun mandariinit alkoi käydä, vähiin, ja vappuun oli vielä matkaa, niin miehekkäästi sitten otin molempiin käsiin, ne korit, joissa ei vielä ollut ostoksia ja katse tohveleideni kärjissä koitin suunnistaa muzakin mukaan, mutta muun sakin mukana ajauduin ties minne. Kunnes näin jalkojeni edessä valtavan... no joku etelän hetelmä se oli, ollut ainakin, tallottu tosin jo, mutta siitä tiesin olevani osastolla, siis oikealla, tai siis siellä päin missä muitakin luulisi olevan, hetelmiä. Oikein ohjeistettuna sitten aloin innokkaasti vatkata molempia, käsiäni joissa siis korit, tuntuivat täyttyvän ties millä, en rohjennut nostaa katsettani etten vaan... tulisi kokeneeksi mitään ahistavvaa mista sitten saisi traumoloita, ties vaikka. Paino alkoi kuitenkin rasittamaan habatuksiani josta päättelin, ei niinkään puntteja kuin hihansuiden resoreita olevan jo syytä alkaa siirtää kassalle päin arvojen tasaamiseksi hyödykkeiden ja korvausvaateen suhteen... no, jotenkin siitä selvisin vissiinkin kun kerran tätä toisaalla naputan, mutta se täytyy sanoa että kovilla ollaan oltu, nojat eteen tai taakse, niin aina hieman kenossa kuitennii johonkin on toivonsa asettuva, niin on lainia linjastossa kuin tuttua tuvassa, jokaiselle päivälle vain lööppejä luvassa... höps ja sœrgen, tästäkin.. kiitos kuitenni ku nii hupasia asetit