Kauhea kauppareissu

Runoilija Hellämieli

nainen
Julkaistu:
1298
Liittynyt: 10.2.2014
Viimeksi paikalla: 15.5.2026 14:48

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-


Suuresti yllättyneenä kiitän kaikkia minut Kuukauden runoilijaksi helmikuussa 2021 äänestäneitä.
Suosittelen:
 
Kaupoissa kulkee zombeja,
sosiaalisesti vammautuneita
handikäppände personer.
Sellaisia kuin minä ja sinä, mutta ei kuitenkaan.
He eivät voi katsoa silmiin, koska ovat nähneet
liikaa tai pelkäävät näkevänsä liikaa.
Silmät seilaavat siellä täällä,
lymyily, and just be cool.
Heiluta koria huolettomasti, kukaan ei arvaa, 
vaikka vatkaamiseksihan se menee.
MiNÄ OLEN RENTO! 
Hitto väistäkää, minä ostan nyt parsakaalia!
Ja kuitenkin vastaantulijan katse
puhuu itsekseen itselleen asioita:
Ivaa, välinpitämättömyyttä, 
vahingoniloa, röyhkeyttä,
värisyttävää lempeyttä, välttelyä.
Parhaat kailottavat muka kännykkäänsä,
että ostanko vapaan kanan munia vai
kokonaisia viiriäisiä.
Kuulitteko kaikki läsnäolevat ja poissaolijat?
TÄMÄ ON SIIS UUSI JUONEN KÄÄNNE.
Sitten tulee se joku, jota katsot liian pitkään.
Ehkä jopa hymyilet vahingossa.
Kaikkein kamalinta on, että toinen vastaa hymyllä.
Tämä johtuu siitä ajatusharhasta, jossa kuvittelee,
että vastaantulijaa voi vilkaista ihan tavallisen huolettomasti.
Ajaudut tämän silmäkontaktin kanssa
uudestaan ja uudestaan samaan hyllyväliin,
kunnes lopulta päädyt tekaistulla syyllä
silmäilemään turhakehyllyä välttääksesi samaa
kurssia, jolle ostoskärryalukset tahtomattaan seilaavat.
Mihin jäi kori?
Ja kassalla viimeistään
liukuhihnalla hiostaa joku
tutun tuttu,
katsoo night wingsit ja rinssit arvioivasti läpi.
Kassa lipaisee huuliaan.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaupassa ei tosiaankaan kannata panikoida.
Aivan karseen tuttua, siis vois olla, jos uskaltautuis kauppaan useemmin. Kerran kokeilin tuota ostoskori metodia kun mandariinit alkoi käydä, vähiin, ja vappuun oli vielä matkaa, niin miehekkäästi sitten otin molempiin käsiin, ne korit, joissa ei vielä ollut ostoksia ja katse tohveleideni kärjissä koitin suunnistaa muzakin mukaan, mutta muun sakin mukana ajauduin ties minne. Kunnes näin jalkojeni edessä valtavan... no joku etelän hetelmä se oli, ollut ainakin, tallottu tosin jo, mutta siitä tiesin olevani osastolla, siis oikealla, tai siis siellä päin missä muitakin luulisi olevan, hetelmiä. Oikein ohjeistettuna sitten aloin innokkaasti vatkata molempia, käsiäni joissa siis korit, tuntuivat täyttyvän ties millä, en rohjennut nostaa katsettani etten vaan... tulisi kokeneeksi mitään ahistavvaa mista sitten saisi traumoloita, ties vaikka. Paino alkoi kuitenkin rasittamaan habatuksiani josta päättelin, ei niinkään puntteja kuin hihansuiden resoreita olevan jo syytä alkaa siirtää kassalle päin arvojen tasaamiseksi hyödykkeiden ja korvausvaateen suhteen... no, jotenkin siitä selvisin vissiinkin kun kerran tätä toisaalla naputan, mutta se täytyy sanoa että kovilla ollaan oltu, nojat eteen tai taakse, niin aina hieman kenossa kuitennii johonkin on toivonsa asettuva, niin on lainia linjastossa kuin tuttua tuvassa, jokaiselle päivälle vain lööppejä luvassa... höps ja sœrgen, tästäkin.. kiitos kuitenni ku nii hupasia asetit

Sivut