M9n8log7

En minä sillä, että vaatisin sinua
ymmärtämään,
mutta jos tämä kuitenkin 
auttaisi siinä.

Ei ikinä ja aina.

Varothan niitä.


Joskus elän edellistä viikkoa,
joskus olen vuoden edellä.

Joskus kuulen olemattomia sivulauseista,
ehkä olen ymmärtävinäni suupielen asennosta,
mutta joskus voit pitää tunnin juhlapuheen,
josta 90 % menee ohi korvieni.

Joskus ymmärrän sanottavasi kirjallisena paremmin,
joskus tarvitsen siihenkin muistilapun,
koska viestikeskus on tukossa.

Joskus yritän pelastaa
kaikki samalle lautalle,
jonka painoraja ylittyy.

Joskus en vaan edes tajua,
että hei beibe me upotaan.

Joskus ärsyynnyn
hyvää tarkoittavista ohjeista,
koska hyvä se on rannalta huudella,
kun merellä tuulee. 

Joskus menen henkseleitä paukutellen itse näyttämään,
miten hommat hoidellaan (oppikirjassa).

Usein en uskalla sanoa,
usein annan mitan täyttyä.

Yleensä yritän parhaani,
vaikka ei se kaikkien silmissä
siltä näyttäisikään.

Usein minullakin on kaikesta etukäteisskripti,
joka ohjaa keskittymistäni, toimintaani ja sanomisiani.

Joskus ajattelen vahvasti asian olevan jollakin tapaa,
joskus kerron siitä kaikille.
Joskus ajatuksessa onkin virhe.

Tunteet ovat painavia, joita voi yrittää taluttaa tiedolla.
Epätietoisuus on myrkkyä.

Olen usein uinut tarinoiden syviin vesiin,
se tekee elämästä värikkäämpää.

Minulla on pieni arpi siitä, 
etten olisi vakavasti otettava tai
olisin jokamiehen pässi narussa.

Mutta myötätunto ja kiitollisuus,
niillä on suuri merkitys,
jos niitä ei liata.