Sovittelija

Minä haaveilen,
ja se haave on niin suuri,
etten sitä ole tohtia sanoiksi pukea.
Minä haaveilen siitä,
että osaisin sovitella,
enkä miten tahansa.
Minä haavailen,
että osaisin sovitella ja
sanoillani olisi merkitystä.
Minä haaveilen, 
että saavutettu sopu olisi aito,
eikä vain kytevä pesäke.
Minä haaveilen, että saisin aikaan suuria,
ja niin, että saavutettu rauha
tuntuisi kaikista osapuolista reilulta.
Jos joku sytytti tulen ja toinen jatkoi, kolmaskin,
niin sitten neljäs, viideskö...
vaarana on kuitenkin yksisilmäinen luuppi,
jonka läpi haluamme maailman nähdä ja
etsiä syyllistä.
Ja katkeruus vääristä teoista on kuitenkin oikeutettu,
Silloin, kun sattuu, sattuu.
Eteenpäin on päästävä, joskus ehkä vielä.