Katvealueella

Kuudes aistiko,
joskus kuin näkymättömien
teiden risteys, verkkojen solmukohta,
väistämätön, jollei ennen ennen ennen ja vielä.
Sitten juoksee, juoksee, huutaa, vaahtoaa,
tekee päistikkaa minkä voi.
Kuitenkin.
Vaikka kaiken voisi havaita, kaikkea ei voi,
tila täyttyy.
Tulee solmu, jota jäät aukaisemaan ja
silloin jo toisaalla on lankapako.

Käyt kysymässä tiesinkö.
En. 

Tämä oli katvealueella, 
ymmärrän kuitenkin yhteyden.

Voi vain tehdä oman osansa,
tietää, että riittää ja tietää, 
että joskus ei riitä mikään.

Silloin on pakko opetella hyväksymään.