Vajaa kilometri eli n. 150 m

Sitä sanotaan vistiksi, 
lasitettua kuistia. 
Kuistilla on penkki,
jolla en ole koskaan istunut.
Kaikenlaista tavaraa kertyy,
ämpäriä ynnä muuta.
Ruosteisia koneen osia.
Saappaat. Tuhkakuppi.
Laskeudun vankat puiset
rappuset pihamaalle.
Koira nukkuu rappusten alla,
kuono pistää esiin alimman rapun alta.
Pihasyreeni on upea.
Nurmikkoa ei ole koskaan leikattu
ruohonleikkurilla, se kasvaa miten haluaa.
Aittarakennus on arvoitus villikissoineen.
Sen takana on polttopuukasa.
Ruusupensas rehottaa.
Pihamaalla on joku hiekkalaatikontapainen. 
Pihlajassa roikkuu vaatimaton solmuköysi keinumiseen.
AIV haisee.
Jatkan matkaani kohti navettaa, mutta 
tiedostan, että mökkiläiset saattavat ajaa
autolla pihan halki.
Karjakeittiön ovi,
siinä vieressä maitohuone ja sauna.
Huussi on erikseen ja vaatii totuttelua.
Jatkan kohti rantaa, navetan takana lantakasa.
Heinä kasvaa korkeana,
mutta jonkinlainen polunkaltainen
antaa kulkea.
Iso siirtolohkare kutsuu kiipeilemään.
En näe lehmiä, lienevätkö toisella laitumella.
Nuotion loimussa otan huikat limsapullosta.
Katson, ennustaako järven kimallus ukonilmaa.