Turrasta totta

Jännitystä lievensi ajatus,
että olen varmastikin
toipumassa masennuksesta,
koska tunnepuuskat 
uskaltautuivat ilmestyä
komeroista.

On helpottavaa ajatella,
että en ainakaan ole ihan
totaalisen turta tai tunnoton
pökkelö.
Minä sentään tunnen jotakin -
mitä siitä, jos vaikka joskus 
mitä suurimmalla herkkyydellä!

Kävi myös mielessä se 
älytön energiamäärä,
jonka tuhlaan näkymättömien
jonglööripallojen ilmassa pitämiseen
sillä välin, kun ympärillä on muitakin
sinfoniaorkesterin kapellimestareita ja
ihan muita hiekkalaatikoita, kun oikeastaan
edes pystyn käsittämään.