Turvenaamiot

puikkoja.

Vedet silmissä naurua.

Tylsää aloittaa aina A-kirjaimesta.

Salainen haave on siinä, että 
 

vaari ottaa lapsenlapset Ooppelin kyytiin,
 

käyttää heitä eläinpuistossa.
 

 

Jos saisin vielä puoli sukua helmikuun puolivälissä
 

Zoomiin, se olisi reilun kaupan kahvia.

Minulla ei ole yhtään ylimääräistä,

alituiseen on tarkasti laskettava päiden lukumäärä.


Kirjojen mukaan olen hyvä töissä.

Asiaa täytyy kuitenkin vielä vähän selvitellä.

Minulle sopii kuulemma
 

toppahousut ja pitsihelmahame.


Sisinpäni sanoo, että siitä ei kuitenkaan ole kysymys.

Kyse on siitä, että haluan tietää, kuuluvatko turvenaamiot

suomalaiseen perinnesaunaan.

Nyt ihan oikeasti!

He eivät saa minun jämiä, joku raja sentään!

Lumi tuli, liittyikö se hiljentyneeseen maailmaan.

Kaikella on tarkoituksensa. Onhan?


En tiedä, mitä käytävän päässä on.

En tiedä, kuuluuko siellä kääntyä 

oikealle vai vasemmalle, vai lähteä takaisin tulosuuntaan,


väistämättä asia on niin,

että ajatuksissaan voi olla vaikka aivan muualla.