Askeleeni tänään kovin ontot,
kuin ikiroutaista maata astuisi
kulkija, puhumaan väsynyt.
Silti sain lahjaksi tämänkin huhtikuun,
vielä puhkeaisivat puut runoiksi,
kauneimmiksi oodeiksi keväälle,
niin, itse elämälle.
Jäät sulaisivat solinaksi,
loiskeiksi, vaahtopäiksi,
mullasta nousisivat kukat
pian lempeämpiin tuuliin.
Olen elänyt tarpeeksi monta
talvea, kevättä tietääkseni:
Sanoittakin voi kuunnella,
katsella,
odottaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit