Nimetön

Otsikko kertoo paljon runosta ja tässä kuvastuu selkeästi ahdistus, mutta myös kaipaus on kosketeltavissa.

Ensimmäisellä lukukerralla ei jäänyt kuin rippeitä mieleen, siksi pitää keskittyä, että saa otteen teokseen.

Kovin pitkähkö, saattaa saada lukijan kyllästymään ennen loppua.

Pidin kovasti vaihtuvista tapahtumapaikoista- ja ajoista. Maailman kaikkisuus kiteytettynä kappaleisiin. Omaperäinen ja persoonallinen kirjoitus on vain plussaa, kiitos. :)