Nukkuu maa hänen jalkojensa alla
käsissään lapaset, eivät sormia lämmitä
peittää lumi nutun nurkkaa
vain yhtä hän jää odottamaan,
mutta aina turhaa se tulee olemaan.
Tyhjät kasvot täyttävät monien ilmeet,
eihän huomaa niitä
matkailijoita eksyneitä,joita ennen oli auttanut,
hän yksin unelmissaan kuihtui,
miettii minne mennyt on hän.
Jalkojansa särkee, kyyneleet virtaavat vuolaina
pudoten polvilleen, yksinäisyydessä
haavoja niissä unelmissa joita odotti,
taas pimeässä tapasi varjonsa
hautasi unelmansa pojasta.
Ilma väreilee lämpimästä hengityksestä
lumi sataa nutun nurkkaan
yksinäisen hymy oli haihtunut pois.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
