Nimetön

Kaikki vaan menee niin päin helvettiä kun vaan mahollista.
Tuntuu että taas kaikki paska kaadetaan mun niskaan.
Ei tarviis valehdella mulle vois vaan sanoo suoraan.
Se ei oikeesti sattuis niin paljon jos sen sanois.
Kaikki luottamus taas menny ei niinku voi uskoo yhtää mitää.
Vaikka joku oikeesti tarkottais nii ei vaa enää uskalla uskoo mihkää.
Niin vitun yksinäinen olo mut ei uskalla olla missää muualla.
Itkettää vaa koko aja ja tekis mieli hajottaa kaikki.
Huutaminenkaan ei enää auta.
Mä olen liian rikki jatkaakseni mutta mitä muutakaan mä tekisin.
Jos sydämen vois leikata irti ilman että kuolee.
Tai sit vaan ei olis tunteita olis niin paljon helpompaa kun ei tuntis mitään.
Mut pakko vaan jatkaa ehkä mä vielä joskus taas luotan.
Sittenkin mun luottamus petetään.
Mä en jaksa kaikkee en enää yhtään valhetta.
Vittu älä sano mitään mitä et tarkota.
En jaksa kuunnella sun paskan puhumista.
Anna mun nyt vittu olla ku et oikeesti mua rakasta..