LASTEN PIHALEIKIT PARVEKKEELTA
Taivaalla lentävä joutsen ruskan tuulessa raskaasti ui,
sen siivissä painaako suru, onko onnea ollut lain?
Kesä poikasia parvenko antoi, vai tyhjyyskö syksystä saapui?
Onko valkoisen hiljaisuutesi haamussa syvää tuskaa, suruako vain?
Itseni sisällä suru tuo joutsenen kasvaa vaan,
samaa itkua kanssa joutsenen itkeä loppuun asti saan.
Ei tullut mulle pesää, ei annettu kotiini lasta
Tyhjyyteen siis jäädä saan, sen kuulin aivan vasta.
Miksi kulku ihmisen elon määrätään jostain tuolta,
outojen maiden takaa, vanhan vainajan suolta?
Ytimiin pakkasen hyytävän kuura tunkee kuin kamala tauti.
Sä silti ihminen raukka, elämästä ainoastasi nauti!
Selite:
Oli aika ennen lapsia kun luulin ettemme niitä saa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runo koskettaa. Meillä kolme last ja yhdeksän lasten last.