Olet kokoajan mielessäni.
Et jätä hetkeksikään rauhaan.
Pääni on aivan sekaisin,
en tiedä mitä haluat...
Sanasi ja tekosi tuntuvat olevan ristiriidassa.
Ollaanko vain kavereita, vai jotain muuta?
Kumpaankin tyydyn, jos vain saisin tietää.
Pääsisin pois tästä piinaavasta tunteesta,
epätietoisuudesta.
En kuitenkaan halua hoputtaa sinua,
vaan antaa sinulle aikaa ja rauhan miettiä.
Mutta tuntuu, että sekoan.
En tiedä mitä tehdä.
Ehkä minun pitää vain jaksaa,
päivä kerrallaan.
Mutta vaikeaa se tulee olemaan,
kunnes saan kuulla vastauksesi.
Selite:
Kirjoitin tämän aamupäivällä kännykkääni. Olen vatvonut tätä mielessäni jo monta päivää perätysten... ja sain sen nyt sit kirjoitettua. Tuntuu, että rassaavan ajattelun taakka keveni hieman. (2.6.2006)
<br />
<br />
Nyt on oikeastaan jo parempi fiilis... kirjoittaminen auttaa. :D Ja päätin laittaa tämän sittenkin näytille. Onko se sitten hyvä vai huono idea, tiedä häntä... :P (3.6.2006)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
