Lunta sataa taivaalta, raju tuuli pyyhkii ne pois puista.
Minä seison koskemattomassa hangessa valkoinen mekko päälläni, mustat hiukset holtittomasti tuulessa tanssahdellen.
Tuijotan eteeni,
yritän nähdä sankan pyryn läpi sinut. Tiedän, että olet tulossa.
Ajatellessani sinua en huomaakaan, kuinka paljaista varpaistani on lähtenyt tunto.
Minun ei ole kylmä, vaikka huuleni ovatkin siniset, sillä sinun ajattelemisesi lämmittää minua.
Ripseni ovat jäiset, aivan valkoiset. Huulissanikin näkyy valkeita jääkiteitä.
Näen vihdoin hahmon, se olet sinä. Sinä punaisilla hiuksillasi, lämpimällä katseellasi.
Vaatteesikin ovat lämpimän punaisen sävyiset. Näen, kuinka kuljet vaivattomasti lumessa. Sinä sulatat sen kosketuksella.
Pääset luokseni, kiedot kätesi ympärilleni. Suljen silmäni, kun painat lämpimät huulesi kylmiä huuliani vasten ja sulatat minut.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
