Nimetön

Enää viisitoista minuuttia ja sitten pääsen viikonlopun viettoon. Viisitoista minuuttia. Vanha rouva tiskilläni on viimeinen asiakas, mutta olisi epäkohteliasta käskeä häntä täyttämään papereita nopeammin noilla tärisevillä käsillään. Odotan kärsivällisesti hyvin harjoiteltu hymy naamallani ja vihdoin vanhus ojentaa paperin minulle ja lähtee matkoihinsa. Saan juuri nostettua takamukseni penkiltä, kun ovi kolahtaa. Voi perkele. Uusi asiakas. Pojankolppi kävelee hieman epäröiden tiskilleni ja kaivaa takkiaan. Hän vetää sieltä pistoolin ja yrittää kuulostaa vakuuttavalta:"Tää on ryöstö. Pistä rahat tähän pussiin niin sun ei käy kuinkaan." Voi jumalauta. (Nyt naksahti. Isken käteni tiskiä vasten ja huudan naama punaisena:"NYT RIITTI! Tajuatko miten rankka päivä mulla on tänään ollut?! Mun pitäis päästä muutaman minuutin päästä kotiin ja sitten SÄ tuut tänne heiluu ton pyssys kanssa. Helvetin amatööri! Painu takas kotiis ennen kuin mä annan sulle selkään niin että äitiski pyörtyy!" Poika katsoo minua uhkaavasti kostuvat silmät suurina. Hetken hiljaisuuden jälkeen karjaisen:"NO ALA MENNÄ!" ja osoitan ovea. Poika hätkähtää ja poistuu nopeasti. Ulos päästyään hän pistä juoksuksi. Hymähdän ja alan pakata tavaroitani. Helvetin amatöörit.)