Nousen lumiselle mäelle
ja nousevan auringon kulta
vangitsee väsyneen katseeni
Vaikka tuuli tuivertaa korvissani
ja pakkanen turruttaa poskeni
vielä hetkeksi haluaisin jäädä
sille mäelle, sen ison kiven päälle
Vielä hetkeksi haluaisin jäädä
heikkoon hämärään seisomaan
kylmän pakkasen purtavaksi
ja auringonnousun vangiksi
Pitkästä aikaa tuntuu niin hyvältä
etten viitsi edes hymyillä
Selite:
Olisin varmasti voinut tehdä paremmankin, mutta uneton yö väsyttää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pirteä ja hieno runo aamuisesta hetkestä. Tulee itsellekin hyvä mieli.
Hienosti kirjoitettu, kuvailu on todenmukaista ja tähän on helppo samaistua. Hyvä hyvä :)
pitääkin testata pitääkö paikkansa. hieno runo.
samaistuin, kauniisti kerrottu.:)