Here I sit alone,
crying to the night.
I need someone to to talk,
I need help.
I’m on the edge now,
on the edge of my strenght,
I wonder; how have I come to this far?
A knife on my throat,
I could end it all,
no one would care.
Still I know,
you would care;
a reason to not to do it.
Here I still sit alone,
please, ccome beside me,
Make my day.
Selite:
Tein tän leikkilinnassa istuessani ;D
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tiukka kuvaus angstisesta ja epätoivoisesta tilatsa. Ehkä väsymyksestä myös kaikkeen, kun tuntuu, että keinot loppuu.
Alku oli aika tasaista, mutta tunnelma avautui hyvin jo alussa.
Alku saattaa kuulostaa hiukan kliseiseltä, mutta toisaalta, klise on vain MUOTO johon se on kirjoitettu. Minusta tunne ei voi olla klishee.
Lopusta pidin paljon, se antaa toivonkipinän; puhujalla on vielä uskoa johonkin.
Loppuu ytimekkäästi.
Kiva se näitä sinun vanhempiakin lueskella;)<3
huih, olipas omalla tavalla pelottava. Mutta aina on jtn jonka pitäisi päivät pelastaa ja saattaa uuteen päivään. Pitää vain jaksaa uskoa x) mutmut kiva tääki<3