Hetki yksin valtaa mielen,
vääristyneen ihmisen.
Elämänsä aikoo lopettaa,
tullakseen osaksi suurta tarinaa.
Pään syliin painaa turvakseen,
tuska hukkuu voimattomiin kyyneliin.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Weakmind | Immortal | 23.4.2015 | 0 | Runo |
| Weakmind | Time | 23.4.2015 | 1 | Runo |
| Weakmind | Walk Under the Moon Glow | 23.4.2015 | 1 | Runo |
| Weakmind | Make My Day | 23.4.2015 | 2 | Runo |
| Weakmind | Burn & Cry | 23.4.2015 | 1 | Runo |
| Weakmind | How | 23.4.2015 | 2 | Runo |
| Weakmind | 18.11. | 23.4.2015 | 5 | Runo |
| Weakmind | 21.9 | 21.9.2008 | 6 | Runo |
| Weakmind | Kahdeksan miestä | 17.1.2008 | 1 | Runo |
| Weakmind | 16.8 | 16.8.2007 | 1 | Runo |
Kommentit
Mä mietin tätä pitkään. Päättyminen ja lopettaminen on tässä voimakkaasti läsnä. Näkökulma on jännä, sillä tässä ei ole selkeää kertojaa, vaan tarina ikäänkuin avataan silmien eteen. Se saa katselemaan asiaa ulkopuolelta, ei samaistumaan niinkään, mikä on minusta hieno veto tässä.
Vaikka kyseinen henkilö on selvästi epätoivoinen, tulee tästä kuva, että hän ei ole niinkään "lopettamassa" mitään, vaan tahtoisi siirtää itsensä jonnekin parempaan paikkaan. Pieni valonpilkahdus tuossa..
Runona toimii minusta hyvin, Alku on runollinen, ja loppu jää leijumaan.
"Pään syliin painaa turvakseen,
tuska hukkuu voimattomiin kyyneliin."
On jännä, sillä tästä saa kuvan että epätoivoinen ei kaikesta huolimatta koe olevansa yksin. Kumpa kaikki voisivat tuntea sen tunteen, vaikka olis kuinka vaikeaa.
Vahva runo ja aika persoonallinen, selvästi harkittu.
Myös ns. "esteettisesti kestävä":)
Tosi hieno rakas<3