Hetki jolloin musta verho laskeutuu

Runoilija surupisara

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 12.2.2014
Viimeksi paikalla: 9.5.2025 0:24

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
10.5.1991

Hiljainen uneksija, joka rakastaa kirjojen lukemista, kirjoittamista ja unelmointia kynttilöiden valossa.
Iloinen elämänasenne huumorilla höystettynä- siinä elämä parhaimmillaan. Miinuksena tietenkin pieni jääräpäisyys ja kahvin suuri kulutus, mutta sallittakoon? :D
 

mustan verhon peittämä hetki,
se tunne kun yllesi laskeutuu pimeää,
et voi ymmärtää tunnetta, joka vie sinut matalaksi,
pois kaikesta hyvästä, ilosta ja elämästä.
Surun murtama ajatus, pieni kuiskaus enkelille
ja pian tunnet olevasi poissa. Kaukana ihmisistä,
jotka sinua rakastaa, tukee ja antaa valoa.
On liian myöhäistä palata, voit vain vajota ja toivoa
että lähimmäiset ymmärtävät.
Kaipaus on kova, suru suunnaton ja elämä niin epäreilu.
Jää vain ruusu, joka kuihtuu hiljalleen mustan verhon ylle ja pieni ruttuinen lappu:

Rakastan teitä aina.

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot