Iltapimeässä jalat minua eivät jaksa kantaa,
kaikesta tapahtuneista huolimatta sinä jaksat
minua rakastaa. Katselen taivaalle nousevaa
kuuta, kerron kuulle miten paljon minä kaipaan
sinua. Vain sinä tiedät, kuinka paljon minä
sinua rakastan. Tämä on jo kolmas osa, meidän
rakkausonnesta. Mutta sinuun minun rakkauteni
määrää, sitä ei kukaan tiedä. Suudelmasi maistuu
mansikalle, yhteinen hetkemme vie meidän tunnelman
korkealle. En ole viime aikoina pystynyt tai osannut
arvostaa vanhempia, ja kaikkia mitä olen saanut aikaan viime vuosina. Olen aina arvostanut tyttöystävää, ja olen vähäsen arvostanut mun ystäviä. Mutta arvostamisesta on jäänyt vielä tärkeimmät, sillä minua ei olisi jos ei olisi vanhempiakaan. Ja jos minua ei olisi, ei olisi ollut siskoakaan. Jos en olisi kirjoittanut ensimmäistäkään sanoitusta, ei olisi minun isälläkään bändiä jonka kanssa hän kiertää ympäri Suomea. Ja jos minua ei olisi olemassa, en olisi viime vuosina saanut minkälaista palkintoja. Pokaali, mitalit ja kokemukset olisivat pelkkää valhetta. Vielä me todistetaan, kuinka onnellisia me yhdessä ollaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
