Myöhään.

Me oltiin vain kavereita,
vaikka toivoin jotain muuta.
Me yhdessä kuljettiin kouluunkin,
vietettiin aikaa muutenkin.
Yks päivä kun oltiin koulussa,
sä teit jotain outoa.
Sanoit sotaan menet,
huomenna sinne lähdet.
Kun on aika lähteä,
aika pois mennä.
En näe suo mä milloinkaan,
se tiedän vaik' et sanokkaan.
Suo rakastan mä ainiaan,
en pysty sitä sanomaan.
Viisi päivää myöhemmin,
sain tiedon jota surin.
Sä kuollut olit sodassa,
suuressa taistelussa.
Mä itkin omassa huoneessa,
ja muistelin sinua.
En mielestäin su pois nyt saa,
miks en tullut kertomaan.
Kuinka paljon rakastin,
miten paljon välitin.
Nyt on kaikki myöhäistä,
turha itkeä.
Sä olet poissa aina,
sua saan kai silti surra.
Jätit muhun syvän jäljen,
sua unohda mä en.